Itselle ei ole keskeistä se mitä hyötyä armeijan käymisestä presidentin tehtävien kannalta on. Kysymys on ihmisen henkilökohtaisesta arvovalinnasta ja siitä mille rajoille asti ihminen on valmis itsensä ja henkiriepunsa pistämään kun tilanne sitä vaatii. Armeijaa käymätön miespuolinen presidentti olisi armeijan ylipäälikkö!? Minkälainen johtaja on se henkilö, joka ei ole ollut valmis tekemään samoja henkilökohtaisia sitoumuksia kuin ne joita johtaa!?
Armeijapalvelus sisältää välillä sormien pyörittelyä ja turhautumista. Kaikki on kiinni siitä miten siihen suhtautuu. Siinä missä toinen näkee pelkkää odottelua tai henkisesti ja fyysisesti ikävien tehtävien suorittamista, toinen näkee niissä mahdollisuuden mm. testata omia henkilökohtaisia ominaisuuksiaan ja rajojaan. Luovutanko heti kun joudun ikävään tilanteeseen vai painanko päälle vaikka koko tilanne tuntuukin epämiellyttävältä, turhauttavalta ja siviilinäkökulmasta absurdilta.
Parasta oppia oli se, että mikä tahansa tilanne oli, niin niistä pyrittiin selviytymään ainakin selvän enemmistön toimesta yhdessä “kohtalotoverien” kanssa muita tukien. Omassa palveluspaikassa tätä periaatetta painotettiin johtajien suunnalta esimerkillisesti kaikissa olosuhteissa. Se ken ei ole sitä kokenut kun ryhmä toisilleen lähtokohtaisesti tuntemattomia ihmisiä tajuaa tavoitteet ja hiotuu ryhmänä yhteen ja alkaa toimia automaattisesti ilman esimiehistön jatkuvaa käskytystä pystyäkseen toimimaan tilanteessa joka vaatii täydellistä luottamusta niihin henkilöihin jotka rintamaolosuhteissa olisi kummallakin puolen taistelun pyörteissä ei tiedä mistä sellaisessa ryhmädynamiikassa on kyse.
Mieletöntä ajatella niitä suomalaisia jotka sen joutuivat oikeasti kokemaan ja minkälainen yhteenkuulumisen henki kaiken sen pelon ja pimeyden keskellä heillä on täytynyt olla jotta on jaksettu. Toivottavasti itse on äidinmaidossa saanut edes tilkan samanlaista rohkeutta ja peräänantamattomuutta…
Aika tietenkin kultaa muistot palvelusajalta jne 
Joka tapauksessa vaikeudet kasvatti luonnetta ja tuli oppittua monia tärkeitä sotilaallisia taitoja. Nykyisin on helpompaa valita armeijan sijaan muutakin, joten jokainen omien arvojensa pohjalta voi tehdä sen oman valinnan. Kaikki on loppujen lopuksi pitkälle kiinni omasta asenteesta niin armeijassa kuin elämässä…
nimim.
Korppi