Mopo liikenteessä ( Kuvaaja: Juha Tuomi, Rodeo )
Mopoilijoiden ja mopoautoilijoiden henkilövahingot ovat olleet kasvussa koko 2000-luvun ajan. Kuolemantapauksia sattuu vuosittain noin kymmenen, ja loukkaantumisia tilastoidaan yli tuhat. Liikennekasvatuksen merkitys korostuu, sillä onnettomuudet johtuvat usein mopoilijoiden vaarallisista ajotavoista.
Mopoja ja mopoautoja on liikenteessä yhä enemmän. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä selittämään mopo-onnettomuuksien määrän kasvua. Liikenneturvan koulutuspäällikkö Antero Lammin mukaan pääsyy onnettomuuksiin on mopoilijoiden ajotyyli.
- Tilannenopeudet ovat liian kovia ja turvavälit liian pieniä. Kaveriporukassa koheltaessa leikki ja liikennekäyttäytyminen menevät helposti sekaisin, ja koska mopo on turvaton ajoneuvo, seuraukset ovat usein pahoja, Lammi sanoo.
Mopokortin suorittamiseen on viime kesästä lähtien tarvittu sekä teoria- että ajokoulutusta, mutta uudistus ei kuitenkaan vielä näy tilastoissa. Onnettomuuksien vähentämiseksi tarvitaan jatkuvaa liikennekasvatusta, jossa sekä koululla että vanhemmilla on iso rooli.
- Päävastuu turvallisesta ajotavasta on tietysti mopoilijalla itsellään, mutta myös autokoululla, kuljettajaopetusjärjestelmällä ja kuljettajatutkintojärjestelmällä on tärkeä rooli nuoren kuljettajan kouluttamisessa ja tukemisessa. Asenteisiin pystyvät vaikuttamaan parhaiten vanhemmat ja koulu, Lammi toteaa.
- Liikenneturva onkin esittänyt, että peruskoulussa pitäisi olla vähintään neljä tuntia liikennekasvatusta lukuvuoden aikana. Se on eurooppalaisessa vertailussa aika vähäinen määrä, mutta sen avulla päästäisiin kiinni järjestelmälliseen ja pitkäjänteiseen liikennekasvatukseen.
Lukuisat tytöt suosivat moposkoottereita (Kuvaaja: Juha Tuomi, Rodeo)
Kokemukset jäävät mieleen
Nykypäivän mopoilijoilla on teoriassa hyvät valmiudet lähteä liikenteeseen, mutta opit tahtovat unohtua, kun lähdetään tien päälle. Tätä mieltä on erityisopettaja Kari Vaske Joutsenon koulusta.
- Oppilaat ovat kiinnostuneita liikenneasioista ja heidän kanssaan syntyy hyviä keskusteluita. Se ei kuitenkaan näy silloin, kun ollaan vapaa-ajalla liikenteessä, Vaske sanoo.
Vaikka liikennekasvatusta on kouluissa melko vähän, opetuksesta pyritään tekemään sellaista, että asiat jäisivät mahdollisimman hyvin mieleen. Siinä missä parikymmentä vuotta sitten opeteltiin liikennemerkkien nimiä ja kankeita liikennesääntöasioita, nykyään lähdetään luokkahuoneesta ulos.
- Liikennekasvatuksen pitää olla elämyksellistä ja ajankohtaista, ja esimerkkien olisi hyvä löytyä lähiympäristöstä. Omat kokemukset jäävät aina paremmin mieleen kuin luennointi, Vaske muistuttaa.
- Jos on tarkoitus puhua esimerkiksi heijastimen käytöstä, oppilaiden kanssa lähdetään ulos ja katsotaan auton valoissa, miten hyvin jalankulkija näkyy pimeällä. Meillä on ollut myös ajotaitoharjoituksia sekä polkupyörällä että mopolla, sekä erilaisia jarrutusnäytöksiä.